Johtaja, pilvi muuttaa koko yrityksen toimintakulttuuria ja se pitää huomioida!

Ylimmältä johdolta saattaa puuttua ymmärrys siitä, kuinka iso muutos pilvi omalle organisaatiolle on ja millaista vastustusta se voi aiheuttaa. Vielä vuonna 2019 löytyy iso määrä isoja yrityksiä, joissa oma IT osasto ei tiedä kuinka pilveä pitäisi oikealla tavalla hyödyntää ja pahimmassa tapauksessa se jarruttaa tahallaan pilveen siirtyviä hankkeita. Tästä syytä asiat eivät etene liiketoiminnan haluamalla nopeudella.

Pilvipalveluiden hyödyistä on varmaan turha lähteä tekemään enää listauksia. Niitä on viimeisten 5 vuoden aikana varmasti tehty tarpeeksi. Suomessa pilveä on hyödynnetty jo pitkään ja mm. Ruotsiin verrattuna meillä on rohkeasti menty eteenpäin.

Digipöhinä on kantautunut jokaisen strategiajohtajan ja CDO:n yms. pöydälle ja nyökytellään yhdessä, että nyt pitää tehdä mobiileja ratkaisuja, olla ketterä, luoda uusia digitaalisia palveluita ja hyödyntää tekoälyä. Pilvi, näiden palveluiden alustana pitäisi olla itsestäänselvyys. Olen kuitenkin huomannut, että yrityksissä ja organisaatioissa ei välttämättä ymmärretä mitä pilvipalveluiden hyödyntäminen oikeasti tarkoittaa ja vaatii.

Yleensähän tekniikka on tekniikkaa, eikä sitä pitäisi sotkea strategiakeskusteluihin, mutta tässä pilvipalvelut tekevät mielestäni poikkeuksen, ainakin vielä seuraavat x vuotta (en lähde ennustamaan). Kun digihuumassa yrityksille kerrotaan datan hyödynnettävyydestä ja muista uusista liiketoiminta mahdollisuuksista, niin tuntuu, että sieltä unohtuu mainita se alusta, mikä kaiken tuon mahdollistaa. Ilman pilvipalveluita joustavat ja skaalautuvat modernit data-alustat ja AI yms. hommat jäävät torsoiksi. Konesaliin tai yksityiseen ”pilveen” ei sellaisia pysty järkevästi rakentamaan.

Ylimmältä johdolta saattaa puuttua ymmärrys siitä, kuinka iso muutos pilvi on omalle organisaatiolle ja millaista vastustusta se voi aiheuttaa. Vielä 2019 löytyy iso määrä isoja yrityksiä, joissa oma IT osasto ei tiedä kuinka pilveä pitäisi oikealla tavalla hyödyntää ja pahimmassa tapauksessa jarruttaa tahallaan pilveen liittyviä hankkeita. Tästä syytä asiat eivät etene liiketoiminnan haluamalla nopeudella.

Tämä johtaa siihen, että liiketominnot alkavat itse rakentamaan esim. data kyvykkyyksiä pilveen, jotteivät joutuisi taistelemaan tarpeettoman paljon oman IT:n kanssa toteutustavoista.

Keskeisenä haasteena tässä näen sen, että palveluita lähdetään kehittämään ympäristöön, jossa ei ole kunnolla mietitty rakennettujen palveluiden jatkuvuutta ja hallittavuutta. Keskitetyn hallinnan puutte aiheuttaa tarpeettomia riskejä mm.  pääsynhallinnan vaikeutuessa.

Näin pilveen syntyy eri liiketoimintojen eri kumppanien kanssa toteuttamia ympäristöjä, joissa kukaan ei mieti kokonaisuutta.
IT on perinteisesti ajatellut näitä asioita, mutta nyt se on ohitettu.  IT:n huoli näissä projekteissa on ihan aito ja validi. Jos heillä ei ole osaamista rakentaa pilveen palveluita, niin miten liiketoiminnoilla sitä olisi? Voin sanoa, että ei ole osaamista sielläkään, riskienottokykyä ja intoa kylläkin löytyy.

Tämä johtaa, jo aiemmissa kirjoituksissani esiin nostamaan, pilvipalveluhässäkkään ja hallitsemattomaan pilveen.

Pilveen meno on iso muutos, joka pitää huomioida paremmin ja johtaa kunnolla.

Millä tavoilla tätä  voisi sitten huomioida?

Viestintä

Tarvitaan tehokasta sisäistä viestintää. Kun strategiassa on  linjattu, että kehitämme uusia digitaalisia palveluita ja ekosysteemejä, on tuotava selkeästi esille, että tämä tarkoittaa uusien pilvipalveluiden hyödyntämistä. Tätä pitää toistaa! Johdon kuukausikirjeessä mainittu asia hukkuu kohinaa. Olen usein ollut tilanteessa, jossa asiakkaan henkilöstölle on joskus kerrottu, että me tulemme viemään ympäristömme pilveen, mutta kukaan ei oikein ole tiennyt mitä se oikeasti tarkoittaa.

Johtaminen

Kun viestintä on kunnossa, tarvitaan pilvelle johtajuutta ja ymmärrystä aiheesta riittävillä natsoilla varustettuna. Jos pilveen menemistä ei johdeta kunnolla ja riittävällä mandaatilla, on asioiden eteenpäin vieminen hankalaa. Täytyy pitää huoli, että konesali prosessit ja arkkitehtuurit eivät valu pilveen. Pilvessä tarvitaan uudenlaisia tapoja toimia ja tämän ymmärryttäminen saattaa joskus vaatia vallankäyttöä.

Osallistaminen ja osaamisenkehittäminen

Hyvä johtaja ymmärtää, että osaamista ei synny tyhjästä ja kaikkea ei voi hankkia ulkoa. On tärkeää käyttää projekteissa osaavia kumppaneita, mutta ottaa myös oma IT mukaan alusta asti. Olemassa oleva osaaminen tulisi myös kartoittaa ja tehdä tämän perusteella oppimispolkuja pilvimaailmaan. Oikealla tavalla motivoitu vanha konesalikeijo voi olla erittäin innokas päivittämään osaamistaan. Vanhat tiedot ja taidot eivät muutu turhaksi yhdessä yössä, niitä vain hyödynnetään eri tavalla.

Motivointi

Pilveen meno on iso muutos henkilöstölle, ei pelkästään IT:lle. Myös ostaminen ja palveluiden tilaaminen muuttuu, sopimukset ovat erilaisia jne. Tämä voi herättää pahojakin pelkoja siitä, että oma työpaikka on vaarassa, eikä omat taidot riitä. Kannustamalla osaamisenkehittämiseen ja palkitsemalla tavoitteiden saavuttamisesta luodaan positiivinen ilmapiiri, jossa kaikilla on sama päämäärä. Tämä ei ole rakettitiedettä.

Kun nämä asiat on otettu huomioon riittävän ajoissa, voidaan lähteä rakentamaan modernia digitaalisten palveluiden alustaa, joka tukee liiketoimintaa ja ketterää kehitystä.

Ei pilvilinnoja

Vuoden 1983 Commodore VIC 20 mainoksessa sanottiin "Voit rakentaa vaikka Rooman, päivässä tai nopeammin" Mainoksessa oli hiukan liioittelun makua mutta jonkin suuren äärellä tuolloin oltiin.

 

Samassa tilanteessa ollaan nyt, jonkin suuren äärellä. Nykyaikaiset kehitystyökalut ja pilvi-infra mahdollistavat oikeasti globaalin näkyvyyden todella pienellä määrällä tekijöitä ja rahallinen investointi voidaan pitää alussa todella pienenä. Käyttäjämäärien kasvaessa ympäristö skaalautuu liki rajattomasti, jolloin tietenkin kustannuksetkin alkavat nousta. Tässä vaiheessa jonkinlainen ansaintamalli olisi hyvä olla valmiina tai rahoitus kunnossa.

Myös vaatimukset siitä, millaisia työntekijöitä tarvitaan tälläisen järjestelmän rakentamiseen ja kehittämiseen, ovat muuttuneet. Koodaajilla pitää olla enemmän tietoa infrasta ja infran pystyttäjillä pitää olla uudenlaista osaamista ja tietoa pilvestä ja itse koodaamisestakin.

Muutos toimintamalleissa ja tekniikassa on ollut nähtävissä jo pitkään ja on saavuttanut lähes jokaisen kolkan suomessa. Nopeimmat tekijät ovat jo vuosia sitten muuttaneet metodinsa ja pivotoineet sen jo muutamaan kertaan. Viimeisimmätkin yhtiöt ovat jo tekemässä muutoksia perinteisiin malleihinsa.

Itselleni tämä muutos on ollut hyvinkin kouriintuntuva. Mielessä ovat vielä ne pitkät illat kun “tunkattiin” servereitä manuaalisesti. Sama oli edessä aina kun piti pystyttää uusi ympäristö. Automatisoinnilla sama voidaan tehdä nopeammin ja toisintaa helposti valmiilla sapluunoilla. Myös tieto siitä miten ympäristö tulee rakentaa on helposti kaikkien saatavilla kun versionhallinnasta löytyy ajantasaiset tiedot skriptien muodossa.

Mihin tämä johtaa?

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden. Mutta jos pitäisi pohtia mihin kehitys johtaa on melko helppo haistella trendejä ja nähdä miten rajat hämärtyvät entisestään. Infrastructure as a code tulee yleistymään merkittävästi entisestään ja konttiteknologiat jyräävät. Ihan kaikkialle julkipilvi ei voi levittäytyä, kireiden tietoturvavaatimusten ympäristöt ja toimijat joutuvat tekemään kompromissejä miten operoida.

Vieläkään ei siis Roomaa saa rakennettua päivässä eikä varmaan kahdessa, mutta jos esityöt on tehty huolellisesti ja provisiointi skriptipohjat on valmiina ei kauhean kaukana olla.

VENI VIDI VIC!

Moderni pilvioperointi: Onnistu pilvitransformaatiossa, osa 1

Monet pohtivat nykyään sitä, miten onnistua pilvitransformaation toteuttamisessa. Tämän kaksiosaisen blogisarjan ensimmäisessä osassa kerron, miksi ja miten pilveen menossa usein epäonnistutaan, vaikka odotukset ovat suuria. Toisessa osassa tulen kertomaan, miten pilveen siirrytään ja miten sinne siirretään palveluita oikein.

Pidin Solita HUB:ssä esityksen modernista pilvioperoinnista, ja siitä kuinka onnistut pilvitransformaation toteuttamisesassa. Lähtökohta esitykselleni oli asiakkailta kuulemamme kokemukset.

Pilveen on menty usein isoin odotuksin, mutta ne eivät ole aivan toteutuneet. Tai sitten on päädytty tilanteeseen, jossa kenelläkään ei ole kunnollista kuvaa siitä, mitä pilveen on viety tai mitä sinne on rakennettu. On myös niitä asiakkaita, jotka edelleen pohtivat sitä oikeaa tapaa edetä.

Pilveen on menty usein isoin odotuksin, mutta ne eivät ole aivan toteutuneet.

Viime vuosina on puhuttu paljon pilvestä ja siitä, miten sinne tulisi siirtyä: viedäänkö järjestelmiä sinne siirtämällä olemassa olevat resurssit sellaisenaan vai rakennetaanko sovellukset ja järjestelmät uudestaan pilvi-natiiveiksi? Vai pitäisikö tehdä näitä molempia?

Tähän työhön on lähdetty joko itse oman IT-osaston vetämänä, olemassa olevan käyttöpalvelutarjoajan tai – kuin vähän varkain – softakehityskumppanin kanssa. Oli tapa sitten mikä tahansa, tuntuu siltä, että jotenkin on lähdetty ehkä hakemaan pikavoittoja eikä kokonaisuutta ole mietitty kunnolla loppuun asti.

Pilvi ei ole konesali

Aika usein kuulen lausahduksen “pilvi on vaan jonkun toisen konesali”. Sitähän se todellakin on, jos sitä ei osaa oikein käyttää. Kun mietimme, mihin perinteisen käyttöpalvelutarjoajan tai oman IT-osaston koneisto on rakennettu, niin ei ole ihme, että tällaisia mielipiteitä kuulee.

Tarkoitushan on ollut tarjota palvelimia konesalista ja niille ylläpitoa ja käyttöjärjestelmän valvontaa. Tämä on toiminut niin, että on speksattu millaista kapasiteettia halutaan ja miten ympäristöjä valvotaan. Lisäksi on sovittu millä tavalla reagoidaan, jos jonkinlainen hälytys laukeaa.

Arkkitehtuuri on suunniteltu mahdollisimman kustannustehokkaaksi, ja tässä mallissa tehokkuus on viime vuosina tullut virtualisoinnista ja muun muassa siitä, että on mietitty tarkkaan kahdennetaanko järjestelmiä vai ei. Varsinkin kahden konesalin ratkaisut ovat perinteisesti olleet kalliita toteuttaa. Kun tätä vanhaa toimintamallia on lähdetty siirtämään pilveen, niin se ei ole toiminut kuten oltiin ajateltu ja toivottu. Tästä voidaan siis päätellä, että pilven todelliset hyödyt eivät konkretisoidu vanhalla tavalla toimien.

Pilvitransformaatiossa ei ole kysymys vain siirtymisestä pois omista tai vuokratuista konesaleista. Kysymys on kokonaisvaltaisesta muutoksesta kohti uusia toimintatapoja.

Yllä mainitsemani kahdennukset ovat erittäin järkeviä toteuttaa pilviympäristössä, koska ne eivät välttämättä tuota juurikaan kustannuksia. Pilvi ei ole konesali, eikä siihen tule sellaisena suhtautua.

On toki mahdollista, että perinteisilläkin hyötykuormilla voidaan saavuttaa säästöjä, mutta silti tärkeämpää on ymmärtää, että toimintatapojen on muututtava. Vanhat tavat eivät riitä, eikä uskollisella käyttöpalvelukumppanilla ole usein riittävää osaamista ympäristön toteutukseen modernein keinoin.

Hallinnan puute aiheuttaa pilvipalveluhässäkkää

Toisessa vaihtoehdossa pilviympäristöön on rakennettu palveluita yhdessä sovelluskehittäjäkumppanin kanssa. Lupaus on ollut, että saadaan nopeasti aikaiseksi toimiva systeemi. Niinhän se parhaimmillaan pilviympäristössä onkin. Kuitenkin ilman hallintaa tai toimintamallia törmätään usein ongelmiin. Erilaisten pilvipalvelutilien määrä saattaa kasvaa, eikä kenelläkään ole organisaatiossa välttämättä selvyyttä siitä, miten tilejä hallitaan ja kuinka kustannuksia syntyy.

Lisäksi, yllättävän usein uskotaan ääripään utopiaan sekä siihen, että pilvipalvelut eivät vaadi ylläpitoa ja että kuka tahansa kehittäjä pystyy rakentamaan kestävän, tietoturvallisen ja kustannustehokkaan ympäristön.

Usein on tullut yllätyksenä, ettei asia olekaan ihan näin suoraviivaista.

No-Ops, ehkä tähän samaan kategoriaan uppoava serverless, ovat termejä, jotka ovat valitettavasti ymmärretty hiukan väärin ja harva sovelluskumppani on lähtenyt korjaamaan tätä väärinymmärrystä tai itsekään tajunnut, ettei “ylläpidottomuus” ole oikeasti todellisuutta.

On totta, että pilveen voi rakentaa palveluita, jotka toimivat suhteellisen hyvin ilman erityistä ylläpitoa, mutta todellisuudessa No-Opsia ei ole olemassa ilman kehittäjien ja infraosaajien saumatonta yhteistyötä, eli DevOps-kulttuuria. Tarkoittaahan No-Ops äärimmilleen vietyä automaatiota, joka ei synny itsestään. Se ei todellakaan ole aina mahdollista, eikä edes tavoittelemisen arvoista.

Meillä operointi on viety aivan uudelle tasolle. Tavoitteena on tehdä itsestämme “tarpeettomia” päivittäisten rutiinitoimenpiteiden osalta. Kutsumme tätä moderniksi pilvioperoinniksi. Tämän avulla olemme muun muassa onnistuneen alentamaan asiakkaidemme kuukausittaista tuntilaskutusta merkittävästi. Olemme myös onnistuneet levittämään toimintatapamme asiakkaan konesalista pilveen asti. Seuraavassa kirjoituksessani kerron, mitä pilvitransformaatiossa tulee mielestämme ottaa huomioon ja mitä moderni pilvioperointi käytännössä tarkoittaa. Mikäli kiinnostuit aiheesta, lue lisää kirjoittamastani Pilvipalveluiden ostajan oppaasta.