Moderni pilvioperointi: Onnistu pilvitransformaatiossa, osa 1

Monet pohtivat nykyään sitä, miten onnistua pilvitransformaation toteuttamisessa. Tämän kaksiosaisen blogisarjan ensimmäisessä osassa kerron, miksi ja miten pilveen menossa usein epäonnistutaan, vaikka odotukset ovat suuria. Toisessa osassa tulen kertomaan, miten pilveen siirrytään ja miten sinne siirretään palveluita oikein.

Pidin Solita HUB:ssä esityksen modernista pilvioperoinnista, ja siitä kuinka onnistut pilvitransformaation toteuttamisesassa. Lähtökohta esitykselleni oli asiakkailta kuulemamme kokemukset.

Pilveen on menty usein isoin odotuksin, mutta ne eivät ole aivan toteutuneet. Tai sitten on päädytty tilanteeseen, jossa kenelläkään ei ole kunnollista kuvaa siitä, mitä pilveen on viety tai mitä sinne on rakennettu. On myös niitä asiakkaita, jotka edelleen pohtivat sitä oikeaa tapaa edetä.

Pilveen on menty usein isoin odotuksin, mutta ne eivät ole aivan toteutuneet.

Viime vuosina on puhuttu paljon pilvestä ja siitä, miten sinne tulisi siirtyä: viedäänkö järjestelmiä sinne siirtämällä olemassa olevat resurssit sellaisenaan vai rakennetaanko sovellukset ja järjestelmät uudestaan pilvi-natiiveiksi? Vai pitäisikö tehdä näitä molempia?

Tähän työhön on lähdetty joko itse oman IT-osaston vetämänä, olemassa olevan käyttöpalvelutarjoajan tai – kuin vähän varkain – softakehityskumppanin kanssa. Oli tapa sitten mikä tahansa, tuntuu siltä, että jotenkin on lähdetty ehkä hakemaan pikavoittoja eikä kokonaisuutta ole mietitty kunnolla loppuun asti.

Pilvi ei ole konesali

Aika usein kuulen lausahduksen “pilvi on vaan jonkun toisen konesali”. Sitähän se todellakin on, jos sitä ei osaa oikein käyttää. Kun mietimme, mihin perinteisen käyttöpalvelutarjoajan tai oman IT-osaston koneisto on rakennettu, niin ei ole ihme, että tällaisia mielipiteitä kuulee.

Tarkoitushan on ollut tarjota palvelimia konesalista ja niille ylläpitoa ja käyttöjärjestelmän valvontaa. Tämä on toiminut niin, että on speksattu millaista kapasiteettia halutaan ja miten ympäristöjä valvotaan. Lisäksi on sovittu millä tavalla reagoidaan, jos jonkinlainen hälytys laukeaa.

Arkkitehtuuri on suunniteltu mahdollisimman kustannustehokkaaksi, ja tässä mallissa tehokkuus on viime vuosina tullut virtualisoinnista ja muun muassa siitä, että on mietitty tarkkaan kahdennetaanko järjestelmiä vai ei. Varsinkin kahden konesalin ratkaisut ovat perinteisesti olleet kalliita toteuttaa. Kun tätä vanhaa toimintamallia on lähdetty siirtämään pilveen, niin se ei ole toiminut kuten oltiin ajateltu ja toivottu. Tästä voidaan siis päätellä, että pilven todelliset hyödyt eivät konkretisoidu vanhalla tavalla toimien.

Pilvitransformaatiossa ei ole kysymys vain siirtymisestä pois omista tai vuokratuista konesaleista. Kysymys on kokonaisvaltaisesta muutoksesta kohti uusia toimintatapoja.

Yllä mainitsemani kahdennukset ovat erittäin järkeviä toteuttaa pilviympäristössä, koska ne eivät välttämättä tuota juurikaan kustannuksia. Pilvi ei ole konesali, eikä siihen tule sellaisena suhtautua.

On toki mahdollista, että perinteisilläkin hyötykuormilla voidaan saavuttaa säästöjä, mutta silti tärkeämpää on ymmärtää, että toimintatapojen on muututtava. Vanhat tavat eivät riitä, eikä uskollisella käyttöpalvelukumppanilla ole usein riittävää osaamista ympäristön toteutukseen modernein keinoin.

Hallinnan puute aiheuttaa pilvipalveluhässäkkää

Toisessa vaihtoehdossa pilviympäristöön on rakennettu palveluita yhdessä sovelluskehittäjäkumppanin kanssa. Lupaus on ollut, että saadaan nopeasti aikaiseksi toimiva systeemi. Niinhän se parhaimmillaan pilviympäristössä onkin. Kuitenkin ilman hallintaa tai toimintamallia törmätään usein ongelmiin. Erilaisten pilvipalvelutilien määrä saattaa kasvaa, eikä kenelläkään ole organisaatiossa välttämättä selvyyttä siitä, miten tilejä hallitaan ja kuinka kustannuksia syntyy.

Lisäksi, yllättävän usein uskotaan ääripään utopiaan sekä siihen, että pilvipalvelut eivät vaadi ylläpitoa ja että kuka tahansa kehittäjä pystyy rakentamaan kestävän, tietoturvallisen ja kustannustehokkaan ympäristön.

Usein on tullut yllätyksenä, ettei asia olekaan ihan näin suoraviivaista.

No-Ops, ehkä tähän samaan kategoriaan uppoava serverless, ovat termejä, jotka ovat valitettavasti ymmärretty hiukan väärin ja harva sovelluskumppani on lähtenyt korjaamaan tätä väärinymmärrystä tai itsekään tajunnut, ettei “ylläpidottomuus” ole oikeasti todellisuutta.

On totta, että pilveen voi rakentaa palveluita, jotka toimivat suhteellisen hyvin ilman erityistä ylläpitoa, mutta todellisuudessa No-Opsia ei ole olemassa ilman kehittäjien ja infraosaajien saumatonta yhteistyötä, eli DevOps-kulttuuria. Tarkoittaahan No-Ops äärimmilleen vietyä automaatiota, joka ei synny itsestään. Se ei todellakaan ole aina mahdollista, eikä edes tavoittelemisen arvoista.

Meillä operointi on viety aivan uudelle tasolle. Tavoitteena on tehdä itsestämme “tarpeettomia” päivittäisten rutiinitoimenpiteiden osalta. Kutsumme tätä moderniksi pilvioperoinniksi. Tämän avulla olemme muun muassa onnistuneen alentamaan asiakkaidemme kuukausittaista tuntilaskutusta merkittävästi. Olemme myös onnistuneet levittämään toimintatapamme asiakkaan konesalista pilveen asti. Seuraavassa kirjoituksessani kerron, mitä pilvitransformaatiossa tulee mielestämme ottaa huomioon ja mitä moderni pilvioperointi käytännössä tarkoittaa. Mikäli kiinnostuit aiheesta, lue lisää kirjoittamastani Pilvipalveluiden ostajan oppaasta.